Pikkuveljeni ollessa noin 5-vuotias, oli minulla tapana huijata häntä tekemään mielekseni asioita ottamalla aikaa kaikesta mahdollisesta mitä hän teki. Hänessä kasvoi kilpailuvietti aikaa vastaan, ja se vietti sai hänet siivoamaan huoneensa, hakemaan minulle kaupasta jäätelöä tai iloksemme vain juoksemaan mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Veljestäni kehkeytyi nopeasti vikkeläjalkainen fudiksenpelaaja.

Olen ylistänyt pelien jaloutta ennenkin, mutta vasta äskettäin muistin veljeni ja minun lapsuuden ajanottoleikin kuunnellessani brasilialaista Edgard Gouveia Junioria Hub Helsingin tiloissa. Tarkoitukseni oli osallistua työpajaan, jossa pelastetaan maailma pelaamalla. Työpajan vaatimat 12 ihmistä kutistui neljään, joten saimme kolmen tunnin yksityisluennon ja keskustelun pelin sijaan. Olisin pelannut mieluusti, mutta nyt sain kelpo annoksen uskoa omiin peleihini sekä energiaa ja uusia ideoita yhteistoiminnallisuuden jatkuvan tarpeen täyttämisen jatkokehittelyyn.

Peli kesti paikan päällä viisi päivää, jonka aikaansaannoksena yhteisö aktivoitui rakentamaan mm. leikkipuiston ja jalkapallokentän.

Edgard on alunperin arkkitehdiksi valmistunut, nykyään Elos Instituuttia ja Warriors Without Weapons -koulutusta johtava brasilialainen maailmanparantaja. Hän on kehittänyt kollegojensa kanssa uusia käytäntöjä, mm. Oasis Gamen. Siinä pelissä arkkitehtiopiskelijat menevät viideksi päiväksi yhteisöön luomaan uusia rakennuksia yhteisön lähtökohdista ilman rahaa ja yhdessä rakentamalla. Raaka-aineet löytyvät ympäristöstä. Käytännön esimerkkinä mainittakoon Oasis, joka toteutettiin Brasilian Santa Catarinassa 2009 tulvien jälkeen, jolloin paikat olivat rempallaan ja yhteisön jäsenet lannistuneita tuhon jäljestä. Peli kesti paikan päällä viisi päivää, jonka aikaansaannoksena yhteisö aktivoitui rakentamaan mm. leikkipuiston ja jalkapallokentän. Kokemus auttoi heitä lähentymään yhteisönä ja tekemään unelmistaan totta jatkossakin, joka on Oasis pelien tarkoitus.

Pelien keskiössä ovat kauneuden löytäminen karussa ympäristössä sekä yhdessä unelmoiminen ja toimiminen. Jokainen tuo mukanansa sen, mitä osaa parhaiten. Fasilitaattorit eivät mene yhteisöön yrityksenään auttaa, vaan oppia. Toiminnan pitää olla nopeaa, hauskaa ja ilmaista. Lapset liittyvät joukkoon yleensä ensin, jonka jälkeen aikuisetkin innostuvat. Kaikkea tätä raamittaa peli, jossa jokaiselle tehtävälle asetetaan aikaraja. Rituaalit ovat tärkeässä osassa tapahtumia. Ne sitouttavat, rentouttavat, yhdistävät ja luovat turvallisuuden tunnetta ryhmässä. Niiden kautta keho lämpenee ja ajatus alkaa kulkea. Nämä ovat samoja välineitä avoimeen työskentelyyn, joita myös minä teatteri-ilmaisun ohjaajana ja fasilitaattorina käytän työssäni.

Edgarilla on puhumisen lahja. Häntä kuunnellessani muistin taas yhteisöllisyyden voiman. Tajusin myös, että teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutus on ohjannut minut oikeaan suuntaan. Saan tehdä työtä lautapelien maailmassa, ihmisten parissa, yhteisön hyväksi fasilitoiden. Huomasin töidemme samankaltaisuuden yhteisöjen parissa taustojemme erilaisuudesta huolimatta. Rituaalien lisäksi molemmille tärkeässä roolissa ovat ilolla tekeminen ja juhlinta työn jälkeen. Juhlat ovat ylistys yhteisölle ja siitä kumpuavalle voimalle. Juhlan jälkeen jaksaa taas aloittaa uutta.

Pelejä on monenlaisia. En ole vielä kohdannut ketään, joka ei pitäisi jonkinlaisesta pelaamisesta. Jos yksilösuoritukset eivät houkuttele, on olemassa joukkuepelejä. Jos taas koko ajatus kilpailusta ärsyttää, on olemassa pelejä, joissa joko pelataan peliä tai aikaa vastaan, niin kuin Edgarin peleissä. Hankkeemme Vyyhtipeli on kisailu toista joukkuetta vastaan, mutta hyvässä hengessä. Voittaja on saavuttanut ensiksi tavoittelemansa asiat, mutta loppujen lopuksi Vyyhtipelissä on kuitenkin kyse yhteistoiminnallisuudesta ja verkostoitumisesta sekä hyvän jakamisesta. Ihan käytännön elämässäkin. Se samankaltaisuus Vyyhtipelillä on Edgarin peleihin verrattuna, että molemmat ovat pelejä, joissa muutetaan todellisuutta pelaamalla. Tarkoituksena on siis muuttaa maailmaa ainakin hitusen paremmaksi paikaksi elää. Ja Edgarin sanoin, kaikki lähtee oman liekin puhaltamisesta roihuksi. Sen jälkeen voi auttaa muita kasvattamaan liekkiään, jolloin muutos maailmassa on jo alkanut.